Itsenäisyys

Kreikan vapaussota ottomaanien vallasta alkoi vuonna 1821 ja ensimmäinen itsenäisen Kreikan perustuslaki hyväksyttiin seuraavana vuonna. Ranska, Englanti ja Venäjä tunnustivat Kreikan vuonna 1830. Kreikasta tuli kuningaskunta pian itsenäistymisen jälkeen.

Kreikkaan kuului itsenäistymisen jälkeen vain osa Keski-Kreikkaa ja Peloponnesoksen niemimaa. Kreikkaan liitettiin itsenäistymisen jälkeen yli sadan vuoden aikana Joonian saaret vuonna 1964, Thessalia vuonna 1881 ja Etelä-Makedonia, Kreeta ja Egeanmeren saaret vuonna 1913 sekä Dodekaneesian saaret vuonna 1947. Pahin tappio Kreikalle oli vuoden 1922 häviö Turkille ja alueiden menettäminen Vähässä-Aasiassa.

Toinen maailmansota ja sisällissota

Lokakuussa 1940 Italia vaati saada haltuunsa strategisia alueita Kreikasta. Kenraali Metaxasin kieltävä vastaus (kuuluisa ”ochi”) ja tuloksekas puolustus ajoivat Kreikan toiseen maailmansotaan, mutta kohotti kansallista itseluottamusta. Italian epäonnistuminen toi kuitenkin perässään saksalaiset kesällä 1941. Vuosina 1941-1944 Kreikkaa miehittivät rajuin ottein Saksa, Italia ja Bulgaria. Kreikan maanpakolaishallitus toimi Egyptissä ja Englannissa.

Toisen maailmansodan raskasta miehitysaikaa seurasi vuonna 1946 alkanut Kreikan sisällissota, joka päättyi vuonna 1949. Sisällissodan jälkeen Kreikkaan palasi rauha, mutta seuraavat vuosikymmenet olivat poliittisesti epävakaita. Hallitukset vaihtuivat tiuhaan ja yhteiskuntaa jakoivat vastakkainasettelut. Kreikka liittyi Naton jäseneksi vuonna 1952.

Sotilasdiktatuuri 1967-1974 ja siirtyminen tasavaltaan

Kreikassa tehtiin sotilasvallankaappaus huhtikuussa 1967 eversti Papadopoulosin johdolla. Sotilasjuntta lakkautti demokratian, rajoitti kansalaisvapauksia ja pyrki luomaan kuria ja järjestystä. Vuosien varrella sotilaiden keskinäiset erimielisyydet kuitenkin kasvoivat ja kansan epäsuosio ja viha junttaa kohtaan vahvistuivat. Sotilasjuntan kaatumisen taustalla muun muassa opiskelijaliikkeellä oli merkittävä rooli.

1960-luvulla pääministerinä ollut Konstantinos Karamanlis kutsuttiin juntan kaatumisen jälkeen maanpaosta takaisin Kreikkaan johtamaan maata. Kreikassa pidettiin marraskuussa 1974 kansanäänestys, jossa 70 prosenttia kreikkalaisista ilmaisi tukensa tasavallan puolesta monarkian sijaan. Parlamentti hyväksyi uuden tasavaltalaisen perustuslain seuraavan vuoden kesällä. Konstantinos Karamanlis oli Kreikan pääministeri vuoteen 1980 saakka.

Kreikka liittyi vuonna 1981 EU:n jäseneksi, mikä on vahvistanut maan demokraattista järjestelmää ja tukenut yhteiskunnallisia uudistuksia esiintyneistä ongelmista huolimatta.

Poliittinen lähihistoria

Lokakuun 1981 parlamenttivaaleissa Kreikan poliittinen kartta muuttui, kun vasemmistolainen Pasok-puolue voitti karismaattisen Andreas Papandreoun johdolla vaalit ja nousi hallitusvastuuseen. Papandreoun tavoitteena oli uudistaa Kreikkaa ja vahvistaa valtion sosiaalista otetta. Tärkeistä uudistuksista huolimatta maan uudistaminen jäi pahasti kesken. Pasokin valtakaudella luotiin myös raskaita valtiollisia rakenteita, jotka myöhemmin osoittautuivat kalliiksi.

Kreikka liittyi vuonna 1981 EU:n jäseneksi, mikä on vahvistanut maan demokraattista järjestelmää ja tukenut yhteiskunnallisia uudistuksia esiintyneistä ongelmista huolimatta. Kreikka oli myös euroalueen jäsen heti alusta eli vuodesta 2002 alkaen.

Pasokin valtakaudessa oli lyhyt tauko 1990-luvun vaihteessa, mutta vuonna 1993 Pasok nousi jälleen valtaan. Keskusta-oikeistolainen Nea Demokratia voitti puolestaan parlamenttivaalit vuonna 2004. Puolue lupasi voimakkaita reformeja ja nykyaikaistaa Kreikkaa kritisoiden Pasokin pitkään jatkunutta valtakautta. Valtasuhteet kääntyivät jälleen toisinpäin vuoden 2009 syksyn vaaleissa, kun Pasok nousi vaalien jälkeen hallitukseen George Papandreoun johtamana.

Vuosien saatossa Pasokin ja Nea Demokratian yleiset tavoitteet ja politiikka ovat lähentyneet toisiaan ja puolueiden väliset vastakkainasettelut ovat vähentyneet. Kreikkaa kohdannut vakava talous- ja yhteiskunnallinen kriisitilanne keväällä 2010 kärjisti jälleen sisäpoliittisia suhteita ja johti uudenlaiseen koalitiohallitukseen.

Kreikan presidentit vuodesta 1973:

• Phaidon Gizikis, 1973-1974
• Michael Stassinopoulos, 1974-1975
• Konstantinos Tsatsos, 1975-1980
• Konstantinos Karamanlis, 1980-1985
• Christos Sartzetakis, 1985-1995
• Konstantinos Karamanlis, 1995-2005
• Karolos Papoulias, 2005-

Kreikan pääministerit vuodesta 1974:

• Konstantinos Karamanlis, 1974-1980
• George Rallis, 1980-1981
• Andreas Papandreou, 1981-1989
• Tzanis Tzannetakis, 1989
• John Grivas, 1989
• Xenophon Zolotas, 1989-1990
• Konstantin Mitsotakis, 1990-1993
• Andreas Papandreou, 1993-1996
• Kostas Simitis, 1996-2004
• Kostas Karamanlis, 2004-2009
• George Papandreou, 2009-2011

• Lucas Papadimos 2011-