Kreikan väestömäärä on vajaat 11 miljoonaa. Muuttoaalto suurkaupunkeihin, erityisesti Ateenaan, on ollut toisen maailmansodan jälkeen vahvaa, ja maaseutu on autioitunut. Kreikka on perinteisesti ollut varsin homogeeninen valtio, mutta viime vuosina siirtolaisten osuus maan väestöstä on kasvanut.
Kreikkalaisten selvä enemmistö 97 prosenttia on kreikkalaiskatolisia eli kirkon jäsenmäärä on noin 10 miljoonaa. Ortodoksisella kirkolla on Kreikassa vahva asema ja se kiinnittyy voimakkaasti maan historiaan sekä kulttuuriin. Turkin vallan vuosina ortodoksinen kirkko oli tärkeä kreikan kielen ja kreikkalaisuuden vaalija. Kreikan ortodoksisella kirkolla on paikalliskirkon täysin itsenäinen ja muista kirkoista hallinnollisesti riippumaton asema. Kreetan kirkolla on puoli-itsenäinen asema ja oma arkkipiispa. Dodekanesian saarten kirkot kuuluvat suoraan Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen.
Kreikassa ortodoksisen kirkon asema on vahvistettu perustuslaissa ja maassa on uskonnonvapaus. Ortodoksista kirkkoa Kreikassa johtaa koko maan ja Ateenan arkkipiispa Hieronymos II. Kreikan opetus- ja uskontoministeriö tukee kirkkoa maksamalla muun muassa papiston palkat sekä rahoittamalla kirkkojen rakentamista ja kunnossapitoa. Kirkolla on Kreikassa myös poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa.
Muita Kreikassa esiintyviä uskontoja ovat muiden muassa islamin usko, roomalaiskatolinen ja protestanttinen kristinusko sekä juutalaisuus. Maahanmuuttajien joukossa islam on kaikkein yleisin uskonto. Islamin asemasta ja muun muassa moskeijoiden rakentamisesta käydään maassa jatkuvaa keskustelua.
Kreikan kieli kuuluu itsenäisenä haarana indoeurooppalaisiin kieliin ja se on eräs vanhimpia kieliä Euroopassa. Muinaiskreikan kielellä on kirjoitettu merkittäviä ihmiskunnan perusteoksia filosofiasta ja historiasta sekä kirjallisuuden vanhimpia klassikkoja Homeroksesta alkaen. Myös uuden testamentin alkukieli oli kreikka. Kreikan kielestä on lainattu useita sanoja moniin muihin kieliin. Myös monet tieteelliset termit ovat vakiintuneet kreikan kielestä kansainväliseen käyttöön. Kreikkaa kirjoitettaessa käytetään sen omaa kirjaimistoa.
Nykykreikkaa käytetään Kreikan lisäksi Kyproksella ja puhujia lasketaan olevan kaikkineen noin 13 miljoonaa. Kreikan kielen käyttöä yhtenäisti Kreikassa vuonna 1976 tehty päätös ottaa kansankielinen ”dimotiki” maan viralliseksi kieleksi. Sitä ennen ”dimotikin” kilpailija oli klassiseen kreikkaan nojaava ”katharevousa”, joka kehitettiin 1800-luvulla.
Kreikassa on myös pieni turkin kieltä puhuva vähemmistö sekä maahanmuuton myötä yhä laajempi kirjo eri kieliä äidinkielenään puhuvia ihmisiä.
Kreikan oikeusjärjestyksessä oikeusnormien lähteet ovat tarkkaan määrättyjä, kuten yleensä Manner-Euroopan maiden oikeusjärjestyksissä. Lakeja säätävät Kreikassa parlamentti ja tasavallan presidentti. Vain näillä valtioelimillä on toimivaltaa antaa oikeusnormeja tai siirtää toimivaltaa muille valtioelimille. Kreikan nykyinen perustuslaki säädettiin vuonna 1975. Jaottelu yksityis- ja julkisoikeuteen on Kreikan oikeusjärjestelmässä merkittävä. Tapaoikeuden merkitys on vähäinen, eivätkä tuomioistuinten päätökset ole oikeuslähde. Kreikassa on kaksi oikeusastetta. Kreikan oikeusjärjestelmän ongelmina on ollut prosessien hitaus ja siten tapausten pitkittyminen.
Kreikassa koulu aloitetaan 6-vuotiaana ja yleensä sitä ennen käydään vuoden pituinen esikoulu. Kouluvelvollisuus on 9-vuotinen ja se on jaettu 6-vuotiseen ala-asteeseen (dimotiko) ja 3-vuotiseen ylä-asteeseen (gymnasio). Kreikan kouluissa ei tarjota ruokailua ja siten koulupäivät alkavat joka päivä kahdeksalta ja loppuvat ikäluokan mukaan yleensä puoli yhden ja kahden välillä. Ensimmäinen vieras kieli aloitetaan 3-4 luokalla ja yleensä toinen kieli (saksa tai ranska yleisimmin) lisätään ohjelmaan yläasteella.
Suurin osa ikäryhmästä siirtyy lukioon (likio) ilman keskiarvovaatimuksia. Lukion päätteeksi suoritetaan ylioppilaskirjoitusten tapaiset kansalliset kokeet, jotka ovat samalla yliopistojen pääsykokeet. Kokeista saadut pisteet ratkaisevat, mihin yliopistoon tai ammattikorkeakouluun oppilas pääsee valitsemansa prioriteettijärjestyksen perusteella.
Kreikan koulujärjestelmän ominaisuuksiin kuuluu se, että vieraiden kielten kouluopetusta ei ole pidetty riittävänä. Niinpä koulun lisäksi ohjelmassa on iltaisin tunteja yksityisissä kielikouluissa. Tämä opiskelu johtaa yleensä kielitutkintoihin. Lukiolaiset valmistautuvat kansallisiin ”ylioppilaskokeisiin” käymällä iltaisin yksityisillä preppauskursseilla kirjoitettavissa aineissa 1-2 vuoden ajan, mikä rasittaa huomattavasti perheiden budjettia.
Kreikkaa voi moneen muuhun EU-maahan verrattuna pitää perinteisiin arvoihin tukeutuvana maana. Erityisesti perheen ja suvun merkitys on kreikkalaisille suuri. Sosiaalivaltio ei ole erityisen kehittynyt, joten perheestä haetaan turvaa myös erilaisissa elämää kohtaavissa ongelmatilanteissa. Myös ortodoksisella kirkolla on vahva asema. Perinteisiin nojautuminen näkyy tiettynä konservatiivisuutena ja muutoksiin saatetaan suhtautua varauksellisesti.
Kreikka on perinteisesti ollut rauhallinen ja turvallinen maa, eikä rikollisuus ole ollut suuri ongelma. Aivan viime vuosina järjestäytynyt rikollisuus on lisääntynyt ja erilaista ilkivaltaa näkyy katukuvassa suurimmissa kaupungeissa. Myös pienempiä ja suurempia tihutöitä tekevillä anarkistisilla ryhmillä on Kreikassa omat kannattajansa.
EU-jäsenyys on viime vuosikymmeninä modernisoinut Kreikkaa ja maa on samalla kansainvälistynyt. Kreikkalaisia asuu tuntuvia määriä maan ulkopuolella. Myös ulkomaalaisten määrät Kreikassa ovat viime vuosina tuntuvasti lisääntyneet maahanmuuton kasvaessa.
Kreikkalaiset näkevät usein itsellään antiikin historiaan liittyen erityisaseman kulttuurin kehtona. Kreikan kulttuuriperinnössä on vahvoja vaikutteita myös turkkilaisilta sekä muulta Balkanin alueelta. Kulttuuriministeriöllä on Kreikassa arvostettu asema. Kreikan kulttuuritoiminta saa myös runsasta rahoitusta yksityisiltä rahoittajilta ja säätiöiltä. Erityisesti kesäkaudella Kreikan kulttuuritarjontaa pyritään kasvattamaan, myös matkailullisista syistä.
Kreikassa on valtiovallan tukema pyrkimys "riisua antiikin kahleita", jotta moderni kulttuuri ja eri taidemuodot voivat vahvistua. Samalla elintason nousun seurauksena myös keskiluokalla on yhä laajemmat mahdollisuudet nauttia kulttuuritarjonnasta.
Kreikkalainen kulttuurielämä on vähitellen laajentamassa ulkomaisia yhteyksiään. Luonnollisena yhteistyöalueena nähdään erityisesti Välimeren ympäristö, mutta valtiollisilla ponnistuksilla kurotetaan laajemmallekin. Ateenassa toimii useita ulkomaisia tiede- ja kulttuuri-instituutteja, joilla on oma roolinsa kansainvälisen kulttuuriyhteistyön monipuolistajana. Suomella on Ateenassa tieteellinen instituutti, jolla on myös kulttuuritoimintaa.
Kreikan tiedotusvälinekenttä on runsas. Laajimmin kreikkalaiset tavoittaa televisio: maassa on julkinen tv-yhtiö ERT kolmella kanavallaan (ET1, NET ja ERT3) sekä vajaa kymmenen valtakunnallista kaupallista kanavaa ja lukuisia pienempiä, paikallisia kanavia. Valtakunnallisten, kaupallisten kanavien yhteinen digitaalinen yhtiö on Digea, jonka lähetykset alkoivat pääkaupunkiseudulla kesällä 2010, ja yhtiö on vähitellen levittäytynyt myös muualle Kreikkaan.
Myös sanoma- ja aikakauslehtiä julkaistaan runsaasti. Suurimman sanomalehden Ta Nean levikki on vain noin 56 000. Suurinta arvostusta nauttii kuitenkin riippumattomaksi itsensä luokitteleva Kathimerini, jonka levikki on 46 000. Sen englanninkielistä versiota myydään kuutena päivänä viikossa Herald Tribunen yhteydessä. Sunnuntainumeroita myydään kuitenkin enemmän (jopa 185 000 Proto Thema). Suurella osalla sanomalehdistä on puoluepoliittinen suuntaus. Kreikassa julkaistaan runsaasti myös erilaisia viihde- ja skandaalilehtiä. Tutkimusten mukaan nuoret lukevat Kreikassa vähän sanomalehtiä.
Internet-yhteyksien määrä on Kreikassa eurooppalaisessa vertailussa keskiarvojen alapuolella, mutta yhteyksien ja tarjolla olevien kreikkalaisten verkkopalvelujen määrä kasvaa koko ajan. Laajakaistayhteyksien levinneisyys on noin 17 prosenttia. Käyttäjien kärjessä ovat nuoret.
Kansalaisyhteiskunta ja siihen liittyvä yhdistystoiminta ei ole Kreikassa erityisen vahvaa. Valtiolla on vahva asema, eikä kansalaisyhteiskuntaa ole perinteisesti huomioitu kattavasti poliittisessa päätöksenteossa.
Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Ateena
Päivitetty 23.1.2012
