Kreikan suurimman kaupallisen pankin, National Bank of Greecen pääekonomisti Pavlos Mylonas esitteli tutkimuksensa odotettavissa olevista seurauksista, jos Kreikka vaihtaisi euron vanhaan valuuttaansa drakmaan. Mylonasin mukaan Kreikan lähdön euroalueelta voi laukaista nykyisessä tulenarassa ilmapiirissä joku yksittäinen tapahtuma vaikka poliittista tahtoa olisi pysyä euroalueella.
Jos Kreikka joutuisi ulos euroalueelta, maan talouden rahoitusmahdollisuudet kokisivat Pavlos Mylonaksen mukaan muutoksia. Kreikan tukiohjelman kautta saatava rahoitus loppuisi. Kreikalla ei olisi myöskään pääsyä yksityisille rahoitusmarkkinoille, joten maan hallitus joutuisi heti kääntämään vaihtotaseen vajeen ylijäämäiseksi. Vain tällä tavalla Kreikka pystyisi kustantamaan tuontinsa ja maksamaan ulkomaan valuutassa olevien velkojensa korkokustannukset.
Kreikan valtiontalouden vajeen rahoitusongelma tarkoittaisi tässä tilanteessa joko vajeen välitöntä eliminointia leikkaamalla dramaattisesti kustannuksia tai keskuspankin liikkeelle laittamaa uutta rahaa, mikä saisi aikaan voimakkaita ja itseään ruokkivia inflaatiopaineita.
Ulkomaankaupan taseen sopeuttamistoimena uutta rahayksikköä jouduttaisiin devalvoimaan 40 prosentilla euroon nähden. Tuontia jouduttaisiin supistamaan huomattavasti, mikä johtaisi vielä syvempään taantumaan. Lyhyellä aikavälillä tuonnin supistaminen olisi tärkein vaihtotaseen vajeen sopeuttamistoimi kunnes vienti voisi kasvaa riittävästi.
Eurosta luopuminen tarkoittaisi myös sitä, että Kreikka ei voisi maksaa suurta osaa veloistaan. Kreikan ulkomaisen velan suuruus on tällä hetkellä noin 325 miljardia. Jos Kreikka ei jättäisi suurta osaa näistä veloistaan maksamatta Eurosta luopumisen jälkeen, devalvaation ja taantuman yhteisvaikutuksesta Kreikan valtion kokonaisvelka kasvaisi 370 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kreikalle tämä tarkoittaisi rahoituksen loppumista sekä pankeilta että valtiolta eurooppalaisista lähteistä.
Vaikka Kreikka jättäisi suuren osan lainoistaan maksamatta, hallituksella olisi vaikeuksia löytää budjetilleen rahoitusta. Valtion tulojen odotettaisiin supistuvan vielä lisää johtuen syvästä taantumasta ja lisääntyneestä epävarmuudesta maan tulevaisuuden suhteen.
Kustannusten odotettaisiin paisuvan johtuen uuden rahayksikön devalvoinnista ja sen aiheuttamasta tuontitavaroiden hintojen noususta. Sosiaalimenot kasvaisivat myös johtuen lisääntyneestä työttömyydestä.
Eron euroalueesta tapahtuessa Kreikan talous supistuisi seuraavina vuosina vielä 22 prosenttia lisää ja työttömyysprosentti nousisi 34 prosenttiin. Taantuma ja korkea työttömyys vaikeuttaisivat kuluttajien ja yritysten mahdollisuuksiin maksaa takaisin ottamiaan lainoja. Kreikkalaisten pankkien myöntämistä lainoista yhden kolmesta odotettaisiin päätyvän maksamattomien joukkoon.
Jos olettaisimme, että Kreikka jättäisi maksamatta 80 prosenttia lainoistaan luovuttuaan eurosta, Kreikan valtiontalouden vaje nousisi tästä huolimatta. Kreikka voisi hoitaa valtiotalouden vajeensa ja lainojen maksun ainoastaan keskuspankin painamalla uudella rahalla.
Oman rahayksikön devalvointi lisäisi tuontilaskua ja maassa syntyisi myös paineita palkkojen nostamiseksi. Näin inflaatio karkaisi alustavasti 30–35 prosentin tasolle, ja keskipitkällä aikavälillä olisi vaara syntyä inflaatiokierre, jonka myötä inflaatio nousisi vielä korkeammalle tasolle. Rahavakauden säilyttämiseksi lainojen korot nousisivat inflaatiota korkeammalle tasolle.
Tästä syystä kreikkalaisten keskimääräinen tulotaso tippuisi euroissa laskettuna 55 prosenttia nykyisestä 19 400 eurosta 8 700 euroon. Kreikkalaisten talletusten, kiinteän ja muun omaisuuden arvon odotettaisiin laskevan huomattavasti.
Mylonas tuo esille yllä esitettyjen arvioiden suhteen, että ne pätisivät vain siinä tapauksessa että uuteen rahayksikköön siirtyminen sujuisi ilman maksukyvyttömäksi leimautumista. Se vaikeuttaisi huomattavasti tätä siirtymisprosessia.
Näissä arvioissa ei ole yritetty antaa hintalappua mahdollisille dramaattisille seurauksille, joita epävarmuus, sosiaalinen levottomuus ja paniikki aiheuttaisivat maan taloudelle uuteen rahayksikköön siirtymisen aikana tai muiden maiden alustavasta haluttomuudesta käydä kauppaa maan kanssa. Tutkija olettaa myös että suurin osa kreikkalaisista yrityksistä, erityisesti ulkomaankauppaa harjoittavista, pystyisi jatkamaan toimintaansa omien varojen turvin.
Mylonasin mukaan argumentti Kreikan kilpailukyvyn parantumisesta eurosta drakmaan vaihtamisen ja rahayksikön devalvoimisen myötä ei pidä paikkaansa. Tämä johtuu siitä, että suuri osa Kreikan talouden perusvientisektoreista, kuten myös iso osa kotimarkkinoille suunnatusta tuotannosta, on riippuvaista ulkomailta tuoduista raaka-aineista, puolivalmisteista tai pääomatuotteista. Näitä tuotteita olisi hyvin vaikea hankkia uuden rahayksikön devalvoinnin jälkeen, ja yritykset joutuisivat siten rajoittamaan tuotantoaan tai pahimmassa tapauksessa lopettamaan kokonaan toimintansa.
Kreikan matkailukaan ei Mylonasin mielestä saisi täyttä hyötyä drakman devalvoinnista, koska Kreikan maantieteellisien erityispiirteiden takia kuljetuskustannuksilla ja energian hintojen muutoksilla on suuri vaikutus. Taloudellisen toiminnan kustannuksia lisäisivät myös olemassa olevien velvollisuuksien muuttaminen uuteen rahayksikköön.
Päivitetty 8.6.2012
